Kuukausi takana, kaksi edessä

Näinkin innokas kirjoitteli meillä täällä hei!

Nyt on takana kuukausi Muutos100 ja aikalailla kuukausi myös alkupunnituksesta ja kaikesta muustakin. Ihan ensiksi on pakko kertoa, että on ihan hirveä stressi opinnäytetyöstä, tuntuu että oon ihan jumahtanut sen kanssa ja se jos mikä on huono homma. Yritän vedota siihen, etten saa kirjastolta haluamiani kirjoja, mutta aina voisi käyttää jotakin toisia lähteitä joten.. ei hyvä.

Muutos100 on alkanut ihan kivasti. Saatiin erilaisia vaihtoehtoja aamu-,väli- ja iltapaloiksi sekä lounaiksi ja päivällisiksi. Niiden lisäksi on tietty saanut sitten koostaa myös omia ruokia, jos siltä on tuntunut. Ei siis mitään valmista runkoa, jossa ruoat punnitaan, vaan sen opettelua että oppisi kuuntelemaan itseään ja omaa oloaan. Sen lisäksi sain treeniohjelmat ja viikkoaikataulut treeneille. Niistä en oo kyllä saanut pidettyä kiinni, koska joko ei ole ollut aikaa tai rehellisesti aina jaksamista. Oon yrittänyt päästä salille kaksi kertaa viikossa ja siihen sitten joitakin lenkkejä päälle.

Olin nyt helmikuun viimeiseen päivään asti juomatta ja herkuttelematta eli almost koko helmikuun. Viime viikonloppu oltiin Merikarvialla ystävien kanssa ja päätin jo etukäteen, että sitten löysään enkä stressaa syömistä / juomista yhtään. Ja tulikin kyllä herkuteltua! Oli loppujen lopuksi ihan oksettava olo kun piti lapata herkkuja kaksin käsin, ei siis kohtuutta vielä siinä.. Mutta oon kuitenkin ylpeä että onnistuin pysymään siihen asti lujana makean suhteen! Nyt ajattelin taas jatkaa maaliskuun niin, että herkuttelen maaliskuun viimeisenä viikonloppuna, kun on J:n synttärit. Toisaalta tekisi mieli pitää viikossa yksi karkkipv, mutta tiedän kuinka helposti se venyisi pe-su pituiseksi koko viikonlopun herkutteluksi. Ja 3/7 päivää viikossa on pikkuisen liikaa herkuttelua yhdelle ihmiselle. Lisäksi taas tuon herkkuviikonlopun jälkeen oli niiiiiin turvonnut ja pöhöttynyt olo. Maha oli kilometrin pitkällä ja aivan toimimaton monen monta päivää. Vasta nyt alkaa oikeastaan taas normalisoitumaan. Sitä aina miettii onko se tosiaan sen arvoista. Tuntuu että mun toisessa vaakakupissa on siedettävä kesäkunto ja toisessa mun heikkous irtokarkit. Miksei, voi miksei voi saada molempia.

Kuukauden aikana paino tippui n. 2 kg jos meidän vaakaa on uskominen, en meinaan luota siihen kovin paljoa. Nyt on taas 2 viikon vaakatauko, etten ahdistu turhasta lisää. Senttejä on myös kadonnut, että kyllä tässä jotakin positiivista on tapahtunut! Välillä on silti tosi vaikeita ja väsyneitä päiviä. Tekisi koko ajan mieli napostella, ihan mitä vaan. Sellaisina päivinä napsin purkkaa ihan koko ajan! Tai vaikka imeskeltäviä monivitamiinitabletteja! Tosi tervettä, heh. Välillä taas treenaaminen maistuu puulta, mutta kyllä treenin jälkeen aina on voittajafiilis. Toisaalta mulla on myös tosi hyviä päiviä, jolloin kaikki on ihanaa. Pitäisi löytää joku tasapaino näiden kahden välille, niin olisi hyvä.

Kaiken kaikkiaan on sellainen "you got to trust the process" -olo. Tiedän, etten lihonut päivässä enkä myöskään laihdu päivässä. Samoin kuin yhden viikonlopun herkuttelut ei mua lihota takaisin. Pienillä askelilla eteenpäin ja vielä lopuksi kuvapläjäys :) Tarpeeksi sekavaa kun ei vielä ollut.

Aamupalaa töissä ja vitamiinit kohdilleen

Selkeästi hyvä fiilis aamulenkin jälkeen

Foodlover<3 Jauhelihaa, qvinoaa ja kasviksia <3

Kotitreenin testausta

Bananapancakes!! <3

Pizzaperjantai ja lounaaksi lohisalaattia

Terveellisemmät leffaeväät. Teki niin pirun tiukkaa katsoa muiden irttareiden syömistä! :(

Lovely morning <3

Herkkuja mulle! Lucumaa, mulpereita ja inkamarjoja

Pienen pieni murto-osa herkkuja

 

Friends <3

Tsemppiä mulle seuraavaan kuukauteen!

Maasta se pien..suurikin ponnistaa

2015.

Taas yksi uusi vuosi, jolloin pitäisi olla uudet päämäärät ja suuntaviivat kunnossa tai auttaisi, kun olisi edes kyltit viitoittamassa tietä minne päin ollaan menossa. Ettei taas rysäytetä päin ensimmäistä aitaa ja sen jälkeisiä pusikoita. Epäonnistuta ja luovuteta, kun se auto pitääkin nyt viedä romuttamolle, eihän siitä enää mihinkään ole. Ja korttikin hyllylle, kun eihän sitä osata käyttää. Siinä sitä sitten istutaan siellä puskassa eikä enää uskalleta nousta tai yrittää uudelleen.

Mutta ei tällä kertaa.

Tänä vuonna aion yrittää viitoittaa tieni paremmin. Ensimmäiset lepopaikat matkan varrella on asetettu kevääseen, kun opinnäytetyön pitäisi olla valmis. Sen kanssa ollaan tosin vielä alkumetreillä ja vasta tapaillaan liikkeelle lähtöä. Toimeksiantaja löytyy, aihekin on mutta motivaatio puuttuu repsikan paikalta. Jos sattuu tulemaan vastaan, niin opastatko sen luokseni.

Sen lisäksi, että mutkittelevaan matkaan kuuluu iso ja vaativa projekti työn ohessa toteutettavaksi liian tiukalla aikataululla, niin ajattelin kääntää elämässäni taas uuden vaihteen silmään liikunnan suhteen. Se on taas harmittavasti jäänyt lojumaan sinne romukoppaan, minne sen ennen joulua hylkäsin. Ja kahden kuukauden jälkeen sen kyllä huomaa, ulkoisesti ja sisäisesti.

Sunnuntaina alkaa elämäntaparemontti; Muutos100. 100 päivää "tiukempaa" elämää ja toivottavasti sen myötä puhdikkaampaa opiskelua. 100 päivää aikaa muuttaa elämänsä suuntaa. Motivoitumisen tueksi ajattelin kauhistuttaa itseäni sunnuntaina kehonkoostumusmittauksella. En ole koskaan käynyt sellaisessa. Suoraan sanottuna hirvittää ajatellakin siitä saatavia tuloksia, mutta ainakin niiden perusteella tulee näkemään, tapahtuuko muutosta ja jos tapahtuu, niin mihin suuntaa.

Pinnallinen tavoitteeni ennen kesää on siis taas se perinteinen: laihtua ja näyttää siltä, että kehtaa mennä rannalle. Otin itse asiassa aloituskuvat bikineissä hetki sitten, eikä ollut mikään ihastuttava näky. Mutta tällä kertaa jokin muukin on toisin, sillä ensisijaiset tavoitteeni ovatkin tällä hetkellä seuraavanlaiset:

1. Nukkua vähintään 7 tuntia yössä (toteutunut tällä viikolla kerran).

2. Ulkoilla / liikkua enemmän, sillä istumatyö on uskomattoman kuluttavaa (otan itseäni niskasta kiinni ensi viikolla). Tämä tavoite juontaa juurensa myös siihen, että haluan tarjota Miisulle mahdollisimman hyvät oltavat. Sekin kun möllöttää täällä päivät yksin.

3. Karsia sokeri ja valkoiset jauhot pois ruokavaliosta. Tämä perustuu siihen, että olen ihan toivottomassa sokerikoukussa, suoraan sanottuna addikti ja se inhottaa.

4. Muodostaa terveellinen, ongelmaton suhde ruokaan. 

5. Jaksaa paremmin ja sitä kautta kiukutella vähemmän (ja saada opinnäytetyö tehtyä. )

Tällaisilla ajatuksilla olen siis lähdössä projektiin mukaan. Ajattelin, että blogin pitäminen ja asian "julkiseksi" tuominen motivoisivat ja pitäisivät ainakin itseni mukana toivottavasti syntyvissä tuloksissa. Aloitustietoja päivittelen sunnuntaina inbody-mittauksen jälkeen, JAIKS!

Eli se on GOOD BYE partyanimal and WELCOME new me.

Ps. En tod. näytä enää tuolta, kuin tasan kuukausi sitten.

xxx
Tanja